Vuotaako veneesi? Monet haiveneet alkavat vanhemmiten vuotaa ja syy on yleensä emäpuussa. Emäpuu happanee n. 50 vuodessa ja jos haluat purjehtia kuivalla veneellä, emäpuu täytyy uusia.
Kuinka emäpuu vaihdetaan haiveneeseen? Tapoja on varmasti lähes yhtä monta kuin tekijää, mutta Siviin se tehtiin seuraavasti:
1. Vene roikkumaan päistä pukkien varaan.
2. Köli irti.
3. Puutäyte irti.
4. Pohjatukeista joka toinen taltalla halki ja leveämpi puoli ehjänä malliksi.
5. Uudet pohjatukit paikalleen, sovittamalla ja höyläämällä alapuoli sopivaksi (kiinnitys ruuveilla vanhoista naulanreijistä, mutta ei kahteen alimpaan lautaan).
6. Tämän jälkeen jäljellejääneet joka toiset pohjatukit samoin. Tällä tavalla vene pysyy kasassa eikä halkea.
- Pohjatukkeja me vaihdettiin kaikki avotilasta ja keulaan päin niin monta kuin pystyi.
7. Kaksi alinta lautaa irti (rälläkällä niittien kannat pois ja niitit pois lyömällä sisäpuolelta).
8. Nyt vanhan emämuun voi sahata poikki ja tiputtaa lattialle.
9. Veneeseen jääneet emäpuun päät viistottiin pitkällä viistellä jotta siihen voi liimata uuden puun.
10. Uusi emäpuu liimattiin suoraan paikalleen 4:stä laudasta (empäpuun paksuus oli muistaakseni 90mm).
11. Emäpuun kiinnitys pohjatukkeihin pulteilla, kuten originaali.
12. Uudet alimmat pohjalaudat paikalleen (kaaret sahasimme poikki siten että emäpuun ja kaarien väliin jäi n. 2-3cm tyhjää. Näin vesi pääsee paremmin virtaamaan veneen alimpaan kohtaan, josta se on helppo pumpata pois.
13. Tämän jälkeen kiinnitimme kölin ja teimme uuden puukölin kölin ja emäpuun väliin.
Helppo homma! Seuraava kuvasarja selventää työn vaiheita.
Vene nostettin ensin trailerille, jolla se kuljetettiin pajalle. Samalla vene tyhjennettiin kaikesta irtoavasta tavarasta.
'
Jo trailerilla ollessa aloimme rapsuttelemaan maalia pohjasta jotta saimme selville miten pohjatukit olivat kiinnitettynä veneeseen. Oskari oli 40-luvulla näemmä käyttänyt nauloja, joten pohjatukkeja ei pystynyt ehjänä irroittamaan.
Taltta käteen ja pohjatukit halki. Leveämpi puoli koitettiin pitää ehjänä, jotta saatiin malli uudelle. Ensin poistettiin joka toinen pohjatukki.
Tässä on saatu pari ensimmäistä sovitettua paikalleen. Työkaluna höylä ja metodina höyläys - sovitus - höyläys - sovitus - höyläys - sovitus ja lopulta kiinnitys. Tukit kiinnitettiin isolla ruuvilla, mutta ei kahteen alimpaan lautaan.
Samalla poistettiin maalit tukin alta, koska tarkoitus oli poistaa kaikki maalit sisältä. Ajateltiin sitten lopuksi kylästää paatti kunnolla ja se onnistuu paremmin ilman maalia.
Tässä vene on jo roikkumassa päistään puupukkien varassa. Pumppukärryt kölitelineineen veneen alla ja kölipultit avattuna. Näin köli saatiin helposti kuskattua sivummalle.
Sama toisesta kulmasta. Taisi samalla tulla päivän tunnit täyteen, kun haalarit roikkuvat rennosti partaalla.
Tässä näkyy hyvin pukit jolla Siv sai roikkua. Samalla alettiin jo poistamaan maaleja kyljestä, jotta näimme mitä muuta korjattavaa sieltä löytyy. Tämä oli kyllä virhe, koska vene alkoi ravistua vauhdilla. Saatiin sitten myöhemmin harjoitella myös rimoitusta.
Emäpuuta oli aikojen kuluessa korjailtu sisäkautta liimaamalla sinne jotain palikoita.
Nyt kun joka toinen pohjatukki oli vaihdettu, uskalsimme taltata loput halki.
Hieno rivi uusia pohjatukkeja paikallaan.
Lähikuva paikatusta emäpuusta. On näköjään käytetty Sikaakin.
Nyt kun kaikki pohjatukit on uusittu päästiin irroittamaan pohjalautoja. Kaksi alinta kummaltakin puolelta.
Vanhoja puolikkaita pohjatukkeja käytettiin malleina kun sahailimme uusia. Materiaalina oli 2" x 6" mäntylankku.
Tukkeja vaihdettiin keulaan niin paljon kun helposti onnistui. Keulassa on aika ahdasta.
Sitten saha kauniiseen käteen ja vanha emäpuu poikki.
Vanhaa emäpuuta käytettiin sitten mallina uudelle. Rullamitta oli kätevä työkalu mittojen siirtämiseen uuteen puutavaraan.
Vanha emäpuu oli aika irtonaista tavaraa. Hetken kuivuttuaan alkoivat syyt irtoilla toisistaan.
Tässä näkyy hyvin emäpuun käyryys. Uusi liimattiin neljästä 22,5mm paksusta laudasta, jotka taipuivat helposti paikalleen.
'
Aika surkean näköinen kapistus. Tollaisella sitä on paineltu menemään pitkin maailman meriä.
Uusi lauta oli aika tiheäsyistä tavaraa. Vuosikasvu selvästi alle millin.
Lankut muotoiltiin pistosahalla. Näppärä kaveri olisi tehnyt saman käsisirkkelillä. Lauta pitää olla aika leveää, levein kohta 30cm. Lautaa ei löydy joka lautatarhasta.
Vanhaan emäpuuhun tehtiin pitkä viiste, johon uudet puut liimattiin. Viistettä harjoiteltiin ensin tähän kohtaan ja tarkoitus oli tehdä se niin taakse kuin mahdollista. Viisteestä tuli kuitenkin niin hyvä, että tehtiin jatko sitten tähän.
Ensimmäinen lauta paikalleen ja ruuvipuristimilla kiinni. Taidettiin samalla surauttaa muutama ruuvikin laudan läpi pohjatukkiin kiinni.
Päätyyn liimaa väliin ja puristimella piukkaan. Aamulla oli jännää irroittaa puristin ja nähdä pysyykö - pysyi.
Sisäpuolelle piti väkästellä muutama tuki, koska pohjatukit tuolla keulassa ovat kiinni vain parilla ruuvilla. Meinasivat irrota kun taivutettiin lautaa pohjaan.
Siinä se takapään jatko näkyy. Olisi hyvin voinut olla seuraavassa välissä.
Etupään viisto jatkos.
Toinen lauta paikallaan.
Liimaa lipaistiin kummallekkin pinnalle, venessä olevaan lautaan ja pöydällä lojuuvaan. Liimaus tehtiin kahdessa vaiheessa - edellisenä iltana pitoihin siveltiin ohuempi epoksiseos primeriksi (eri tuote) ja seuraavana päivänä varsinainen liima. Näin varmistettiin epoksin tarttuvuus, koska primer imeytyi puuhun kuin öljy.
Liimana käytettiin Teoboxin epoksia. Betonilakkaa BLS käytettiin primerina ja BLI:tä varsinaisena liimana. Tämä BLI on kuulemma kehitetty oikein puuveneitä varten. Epoksi ei kovetu lasinkovaksi vaan jää kovettumisen jälkeen hieman joustavaksi.
Kolmas lauta viistettin jo pöydällä oikeaan muotoonsa, niin ei tarvinnut konttailla veneen alla ja höylätä ylöspäin. Todettiin jo aiemmin, että ylöspäin työskentely veneen alla ei ole kivaa.
Puristimia piti olla riittävästi.
Köli käytettiin hiekkapuhalluksessa jossa päälle vedettiin pohjamaali.
Köli oli aika rosoinen hiekkapuhalluksen jälkeen - tarttee varmaan tehdä jotain.
'
Neljäs ja viimeinen lauta muotoiltiin myös valmiiksi ennen liimausta.
Siinä valmis emäpuu. Parikymmentä kaartakin vaihdettiin samalla. Oikealla näkyy uusi saarnikaari.
Peräpään liitos näyttää valmiina tältä.
Lopputulos sisäpuolelta on silmiä hivelevä.
Emäpuu kiinnitettiin pohjatukkeihin läpipulteilla kuten alkuperäinenkin.
Valmis emäpuu pohjan suunnasta.
Sitten pohja umpeen - ensimmäinen pohjalauta paikallaan. Lautaan kannattaa tehdä suosiolla jatko. Sovittaminen on näin paljon helpompaa, kun vain toinen pää laudasta on kapeneva.
Molemmin puolin on saatu yksi lauta paikalleen.
Pohja ummessa. Pohjakaiset.
Köli päätettiin kitata niin sileäksi kuin osattiin. Ei kannata antaa tasoitusta muille rosoisella kölillä. Vaikka joku sanoikin meille, ettei kannata tehdä siitä liian sileää - purjehditaan sitten nopeasti kauas harhaan.
Tässä on sileä köli.
Sipaistiin pintaan vielä epoksimaali myrkynvihreäksi sävytettynä. Tämä on merkkiväri ettei hiota maalia puhki, jos tarvitsee joskus siloitella pohjaa.
Sitten köli veneen alle samoilla pumppukärryillä ja keulasta kiinni uusilla kölipulteilla.
Kölin ja veneen väliin rakennettiin puuköli lankunpätkistä liimaamalla.
Tehtiin samalla Siville uusi perä ja vähän on rimoitettukin välissä.
Uusi puuköli alkaa valmistua ja paatti on laskettu takaisin omille pukeilleen.
Kyljet hiottiin sileäksi ja vanhat laudat näyttävät terveiltä. Ylälauta uusittiin samalla kun vaihdettiin partaat.
Perästäkin näyttää komialta.
Kolmea alinta lautaa ei uskalletu rimoittaa. Ajateltiin, että kaaret katkeaa kun laudat turpoaa. Rimoitus tehtiin sitten pari vuotta myöhemmin.
Kyllästykseen käytettiin Impregiä. Livottiin sitä 12 tuntia pintaan märkää märälle, sisälle ja ulos. Menekki taisi olla luokkaa 25 litraa. Vanha puu ei sitä paljoa imenyt, mutta uuteen tuntui uppoavan paremmin.
Siinä se nyt kiiltelee kylästeen voimasta.
Viimeinenkin palikka puuköliin kiinnitettynä.
Vedenalaiseen osaan siveltiin aluksi kolme kerrosta lyijymönjää. Ensimmäinen kerros laimennettiin fifty-fifty.
Pikku kolhut ja naulanreijät kitattiin.
Tässä vaiheessa Siv näytti Puolustusvoimien alukselta. Pohjamaalina käytettiin Hempelsin Yacht Primeriä.
Tehtiin samalla uudet rustiraudat. Vanhat olivat kiinni vain kolmessa laudassa. Nyt on vähän pidemmät.
Uusi hela rustiraudan pään ympärille.
Pintaan sipaistiin valkoista Toplackkia.
Peräsinkin saatiin sopimaan vielä paikalleen.
Kesäkuun 2003 alussa Siv pääsi jällen veteen. Mahtoikohan epäillä, ettei pääse enää koskaan?
Vähän vielä helojen kiinnittelyä olisi jäljellä.
Mahtaakohan pysyä pinnalla? Ei pysynyt - piti roikottaa kolme vuorokautta vedellä täyttyneenä tuossa nosturissa.
Kannestakin tuli aika kiiltävä.
Lopulta se alkoi kellua ja saatiin masto pystyyn. Näyttää jo enemmän purjeveneeltä.
Kannattiko emäpuun vaihto? On sillä ainakin mukava purjehtia kun on kuiva pilssi. Hyvin se nyt kulkeekin.
Tätä kuvasarjaa katsoessa voi tulla mieleen, että onpa kova homma. Jos rajaa työn pelkästään emäpuun vaihtoon, niin kyllä siitä kohtuudella selviää. Meillä homma lähti vähän käsistä kun samalla uusittiin 20 kaarta, vaihdettiin ylälaudat, tehtiin uusi peräpeili, uusittiin partaat ja rustiraudat sekä kunnostettiin kansi ja ruffi. Myönnettäköön, että siinä oli vähän liikaa harrastelijoille yhdelle talvelle.
Siv kiittää kunnostajiansa: Jaskaa, Veskua, Jannea ja Ereä!