Kokeneen haipurjehtijan kauhun hetket

Kahdeksas syyskuuta 2006 klo 10.00 olin pysäköinyt auton Rajahaudan satamaa, jossa pidän haivenettäni. Tarkoitus oli lähteä kyseisenä päivänä purjehtimaan Oulun edustalle. Otin veneeni avaimet ja olin lähdössä veneelleni kun huomasin hämmästyneenä, että autoni vierestä sujahti toinen auto suoraan mereen. Näin, että autossa oli kuljettaja yksin. Otin takin pois päältäni ja juoksin auton perään. Uin auton viereen ja huomasin, että auto oli puolittain veden alla pystyasennossa keula pohjaa kohti. Aukaisin auton kuskin puoleisen oven ja otin kuljettajasta kiinni ja yritin vetää hänet ulos.

Kuljettaja piti ratista kuitenkin lujasti kiinni eikä hellittänyt siitä otettaan. Huusin hänelle, että irrottaisi otteensa ratista, mutta hän oli shokissa, eikä tajunnut mitään. Vesi painoi auton ovea kiinni ja minä jäin molemmista käsistäni kiinni auton oven väliin. Auto painui koko ajan pohjaa kohti. Luulin, että elämä päättyy tähän! Sain kuitenkin lopulta käteni irti ponnistamalla oikean polveni avulla autoa vasten. Sain jossakin vaiheessa huudettua auton sisällä olleelle miehelle, että yritän saada hänet ulos auton takaluukun kautta. Takaluukku ei kuitenkaan auennut, koska kyseessä on aivan uusi auto ja luukku aukeaa vain sisältä päin. Auto painui koko ajan kohti meren pohjaa. Veden syvyys on Rajahaudan edustalla noin viisi metriä. Sukella auton perään ja sain vasemman takaoven auki. Sieltä käsin sain auton sisällä olleesta miehestä otteen ja vedin hänet ulos autosta ja uimme rantaan.

Rannassa hän surkutteli uuden auton menetystä. Minä sanoin hänelle, että peltiä aina saa, mutta ihmishenkiä ei! Tajusin rannassa, että olin käynyt lähellä kuolemaa. En ole pitänyt purjehtimista vaarallisena harrastuksena, mutta tässä tapauksessa näin oli. Autossa olevan miehen onneksi en ollut vielä ehtinyt veneelleni vaan olin vielä rannassa. Rajahaudan satamassa ei tuona hetkenä ollut ketään muita paikalla. Jälkeenpäin pelastamani mies on käynyt kiittelemässä saamastaan jatkoajasta, eikä uusi auto ole enää tuntunut niin tärkeältä hengen rinnalla.

Tapahtuma vaikutti purjehdusharrastukseeni ikävästi, sillä loukkasin molemmat olkapääni. Kausi 2007 jäi kokonaan minulta väliin, koska oikean olkapääni oli niin huonossa kunnossa. Näin ollen myös Pietarsaaren SM-kilpailut jäivät aikomuksistani huolimatta käymättä. Hyväksi onnekseni kuitenkin jo 2008 kesällä sain veneen uudelleen veteen. Vammat tapahtumasta ovat pysyviä, mutta toivon mukaan pystyn vielä pitkään harrastamaan purjehdusta. Myös pelastamani mies on entinen haipurjehtija.

Sain tasavallan presidentin myöntämän hengenpelastusmitalin 2007, joka luovutettiin minulle keväällä 2008. Hengenpelastusmitaleja myönnetään virkamiesten mukaan yleensä vain yksi vuodessa vesipelastuksesta. Vaikka vammat tapahtuneesta ovat pysyvät, niin kuitenkin jos toisella ihmisellä on hengenvaara, ei purjehtija voi jättää tosita pulaan. Voin tämän jälkeen katsoa itseäni peilistä ja olla ylpeä teostani.

Juhani Keckman , Cinderella FIN 245

Luotsintie 19

90520 Oulu

040-7300189