Hai kikkatalja

Janne Miettinen

Hai-veneen yksi hankalimpia säätöjä on puomin alasvedin eli ns. puomin katkaisija. Se on aukaistava silloin kun sitä eniten tarvittaisiin ja vaatii eniten huomiota silloin kun sille olisi vähiten aikaa.

Kikkatalja

Kikkatalja on köydestä/vaijerista ja pylpyröistä rakennettu säädettävä talja, joka estää puomia nousemasta, kun isopurjeessa on paljon vetoa tai ison skuutti on löysättynä, varsinkin jiipattaessa. Se kiinnitetään puomiin vähän matkan päähän puominivelestä ja mastoon juuri mastokengän yläpuolelle. Ihannetapauksessa kikkatalja on noin 45 asteen kulmassa puomiin ja mastoon.

Kikkataljan säätö

Kikkataljalla säädetään purjeen kiertymää eli twistiä ja erityisesti rajoitetaan sitä avotuulilla. Kiristettäessä puomitalja vaikuttaa myös maston alaosan taipumaan ja purjeen takaliesman kireyteen. Avotuulilla purjeen kiertymä vähenee ja koko purjepinta on tehokkaassa käytössä. Jos purjeessa on voimakas kiertymä , on vain osa purjeesta oikessa kulmassa tuuleen nähden. Kun alaosa on oikeassa kulmassa, on yläosa aivan liian löysä. Jos taas yläosa on oikeassa kulmassa, täytyy alaosan olla aivan liian tiukka

Yllä olevassa kuvassa ainoastaan keskimmäisessä (FIN-220 Top-Cat) veneessä on puomin alasvetäjä kunnolla kiristettynä. Muilla veneillä ei kyseistä säätöä ole todennäköisesti käytetty lainkaaan ja ainoastaaan hyvin pieni osa purjeen tehosta on käytössä.

Hai ja kikkatalja

Haissa kikkataljan rakentaminen on hankalaa ahtaiden tilojen takia. Puomi on niin lähellä kajuutan kattoa että riittävän voiman saaminen on vaikeaa. Kajuutan etuosan muoto määrää hyvin pitkälle kuinka paljon voimaa kikkataljaan saa. Rakensimme keväällä 2002 Siviin (FIN-129) kikkataljan. Ensin mittasimme alimman mahdollisen kohdan mastolta mistä köyden saa tuotua istumalaatikkoon ja sen jälkeen loppu olikin matematiikkaa. Kaavat näyttivät joltain tältä:

Kaiken laskemisen jälkeen lopputulos oli että alaspäin vetävä voima on suurimmillaan, kun kiinnityskohta on puomilla noin 80cm mastosta (Siis Sivin tapauksessa). Päätimme jakaa puomiin kohdistuvaa rasitusta tekemällä puomiin kaksi läpireikää noin 15cm välein. Läpireikien tulisi olla tarpeeksi isot että vesi ei jää reikään makaamaan. Plokien kiinnittämiseen näihin reikiin käytimme kevlar köyttä puomia säästääksemme. Lisäksi satsasimme hieman kalliimpiin hiilikuituisiin plokeihin keveyden ja kestävyyden vuoksi.

Kikkataljan kiinnitystä maston juureen miettimme pitkään - tehdäkkö läpireiät vai jonkinlainen köysikiinnitys. Päädyimme kahteen läpireikään löydettyämme sitä varten tukevan helan veneilijän tavaratalosta Biltemasta. Läpireikien kummallekin puolelle laitoimme "prikaksi" ison haponkestävän levyn poistamaan mastoon kohdistuvan väännön. Levyn ja maston väliin laitoimme lisäksi sikaflexiä. Mastohelaan kiinnitimme tuplaplokin köysilähdöllä. Näin ollen saimme välityssuhteeksi 4:1 mikä ei ole vielä tarpeeksi kovassa tuulessa tämän kokoluokan veneessä.

Voiman puutteen vuosi (sekä oman että säädön) päätimme rakentaa vielä kajuutan katolle yhden välityksen suhteella 2:1 mikä tekee kokonaisvoimaksi 8:1. Tämä tuntuu riittävän kovassakin tuulessa. Kikkataljaa pystyy kiristäään vähän hintelämpikin kaveri tarpeen vaatiessa.

Yhden kesän perusteella kokemukset kikkataljasta ovat pelkästään positiivisia. Käyttö on helppoa ja hyödyn huomaa. Vastatuuliosuudella kiristimme kikkataljasta löysät pois ja sen jälkeen siihen ei tarvinut koskea koko kisan aikana. Avotuuliosuuksilla vauhti ei ainakaan huonontunut ja jiipeissä jää kipparille/puosulle aikaa tehdä käännös huolella, kun ei tarvitse siinä sivussa repiä puomin alasvetäjää auki ja kiinni. Mitä kovempi tuuli sitä suurempi hyöty kikkataljasta on.